Helmikuisena aamupäivänä yli 30 yhdistyksemme jäsentä ja kannatusjäsentä matkasivat Tampereelle katsomaan Edith Piafin elämästä kertovaa musiikkinäytelmää. Bussimme täyttyi puheensorinasta ja ei aikaakaan, kun olimme jo Tampereella. Ennen näytöstä nautimme lounaan Ravintola Tampellassa. Lounaan jälkeen, Tampereen Teatterin historiallinen rakennus Tammerkosken rannalla, otti vastaan teatterin ystäviä. Teatteri sulkeekin ovensa toukokuussa vuodeksi siinä jo alkaneen remontin vuoksi.
Esitys vei meidät Edith Piafin traagiseen elämään, köyhästä katujen kasvatista ja kadunkulmien laulajasta, isojen konserttisalien tähdeksi. Tällä kaikella oli kova hinta ja Piafin elämä sai tummia sävyjä. Annuska Hannula Piafina sopi hienosti rooliinsa, niin rääväsuisena nuorena naisena kuin vahvana laulujen tulkitsijana. Varsin pieni teatterinlava hyödynnettiin hyvin tanssiesityksissä ja erityisesti vauhdikas steppiesitys osoitti näyttelijöiden tanssitaidon. Me eturivissä istujat kuuntelimme steppikenkien rautojen tahdikasta rytmiä vaikuttuneina.
Vaikuttavaa oli myös esityksen loppu, jossa sairas Piaf hiipui kuolemaan ja vielä kerran, viimeisenä lauluna ”Non, je ne regrette rien”, Ei, en kadu mitään.
Me voisimme sanoa, en päivääkään vaihtaisi pois, ainakin tämän teatteriesityksen jälki piirtyi vahvana muistoihin.
Teksti Tuire Härkönen
Kuvat Tuire Härkönen & Eva Salama