Tulppaaneita tulvillaan on iloinen Amsterdam. Nämä vanhan iskelmän sanat todella ovat huhti-toukokuun juttu Hollannissa. Lentokoneesta on jo laskeutuessa nähtävissä punaisia, keltaisia, vaaleanpunaisia ja ties minkä värisiä peltosarkoja. Mutta tulppaanien monimuotoisuus ja värien kirjo selviää vasta tulppaanipuisto Keukenhofissa, jonne teimme
puolen päivän retken. Kukat ovat suuria, monikerroksisia, istutettuina tiheään suuriksi ’matoiksi’. Puisto on laajuudeltaan 32 km² ja sinne istutetaan joka kevät 7 miljoonaa tulppaaninsipulia.
Alueelta löytyy runsaasti muitakin kukkia: narsisseja, helmililjoja,
orkideoita, hyasintteja, kalloja, ruusuja jne. Paluumatkalla pysähdyttiin sipulikaupassa. Sipuleita taisi lähteä Suomeenkin melkoinen määrä.
Meitä saselaisia oli matkassa 6, kaikkiaan ryhmässä oli 34 henkilöä eri puolilta Suomea, lisäksi suomalainen opas Riitta Kettunen, joka puhui paikallista kieltä asuttuaan aikanaan 8 vuotta Hollannissa. Myös suomalainen autokuski Roope ja Pohjolan Matkojen bussi olivat tärkeässä roolissa. Jo ennen lähtöä meille selvisi, että matkamme pitenisi päivällä, koska paluupäivän laivavuoro Travemündesta oli peruutettu. Ylimääräinen yö vietettiin Bremenissä. Pidennyksestä ei meille tullut lisäkuluja.
Kukkaispitoisen aamupäivän jälkeen bussi vei meidät Amsterdamin keskustaan, ohjelmassa oli kanavaristeily. Sää oli aurinkoinen ja tuuleton, joten nautimme näkymistä
sekä kaupungin keskustaan että kanavissa pysyvästi oleville asuntolaivoille, joista osa muistutti omakotitaloja terasseineen ja istutuksineen.
Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen mentiin taas. Nyt kohteena oli Clara Marian maatila, jonka navetassa on noin 120 lehmää. Maatilalla valmistetaan sekä juustoja että hollantilaisten kansallisjalkineita, puukenkiä.
Ensin tutustuttiin puukenkien tekoon, ne tehdään tuoreesta poppelipuusta, joka on tarpeeksi pehmeää käsiteltäväksi. Kenkä valmistetaan koneella, johon asetetaan mallikenkä, jonka mukaan kone sorvaa klapin kokoisesta puupalasta vastaavanlaisen kengän. Sisus kaiverretaan toisella koneella. Näppärää työtä. Puukenkiä valmistetaan perinteisen käytön lisäksi muihinkin tarkoituksiin, mm kosintaa varten, hääkenkiä, linnunpöntöiksi, kynänterotinkin löytyi. Vain mielikuvitus on rajana.
Tämän jälkeen mentiin juustolaan, jossa saimme maistella monenlaisia juustoja. Kotiin vietäväksi taisi päätyä myymälästä sekä juustoja että muitakin käyttötarvikkeita ja matkamuistoja.
Sunnuntaiaamuna nousimme taas bussiin ja suuntasimme Saksaa ja Bremeniä kohti. Matkalla pysähdyttiin kauniissa Volendamin kalastajakylässä. Pieni merenrantakävely oli mukavaa. Ajelimme pitkähkön matkan rantaviivalla ns. patotietä pitkin. Hollannissa on noin 18,4 miljoonaa asukasta ja sen pinta-ala on noin 37 000 km², josta suuri osa on merenpinnan alapuolella, enimmillään melkein 7 metriä. Tulviin siis on syytä varautua. Bremenissä majoituimme hotelliin, vaikka alkuperäisen aikataulun mukaan olisimme ajaneet suoraan Travemündeen ja laivaan.
Ylimääräinen päivä tarjosi meille kaupunkikierroksen ja myös käynnin alppiruusupuistossa. Bremen on hieno kaupunki, jonka keskustan vanhoja rakennuksia voi vain ihastella.
Siellä kerrotaan myös Grimmin veljesten satua Bremenin soittoniekoista, siis aasi, koira, kissa ja kukko, joille on omistettu myös ikioma patsas. Iltapäivällä lähdimme ison ostoskeskuksen kautta satamaa kohti. Siellä saimme odottaa tuntitolkulla, koska laivaan pääsi vasta klo 21:n jälkeen. Käsittämätön määrä henkilöautoja, rekkoja ja busseja mahtui laivan uumeniin.
Illallisen jälkeen uni maittoi ja seuraavan päivän viihdytimme itse itseämme, koska laiva on rahtilaiva, josta puuttuvat Ruotsinlaivojen palvelut. Kuntosali, sauna ja baari, myös aamiainen, lounas ja päivällinen olivat tarjolla. Ja seuraavana aamuna olimme Vuosaaren satamassa. Kaikin puolin antoisa retki. Toivottavasti hollantilaiset tulppaanit nousevat puutarhoissa ja parvekeruukuissa!
Teksti ja kuvat Seija Laine
