Tämä lienee kaikkien mielissä oleva ääntenlaskennan nimiluettelo, kun Urho Kekkonen voitti K.A. Fagerholmin vuoden 1956 presidentinvaaleissa pienimmällä mahdollisella äänienemmistöllä 151-149. Ratkaisevan äänen antanut valitsijamies ei ole selvinnyt. Kekkosen aika onkin hallitsevassa osassa Kansallisteatterin esityksessä Toinen tasavalta, joka ajallisesti sijoittuu vuosiin 1944 – 1989 eli siis sota-ajasta Neuvostoliiton hajoamiseen.
Näytelmä alkaa sodanjälkeisestä ajasta ja siitä, millaisessa Suomessa hävityn sodan jälkeen elettiin. Sotakorvaukset Neuvostoliitolle olivat raskaat, mutta toisaalta ne loivat Suomeen teollisuutta ja sitä kautta myös yhteiskunnallista kehitystä ja hyvinvointia. Rakennettiin demokraattista yhteiskuntaa ja parannettiin kansalaisten oloja. Eduskunnassa kansanedustajat tuottivat runsaaasti mm. sosiaalialaan ja työolohin liittyviä parannusehdotuksia. Myös legendaariseksi maanisäksi kohonneen Urho Kekkosen elämä monine ulkoisine ja sisäisine paineineen ja vaikeuksineen tuli tutuksi. Nuorta Kekkosta esittävä Janne Reinikainen ja vanhaa valtiomiestä esittävä Vesa Vierikko tekivät mahtavat roolisuoritukset.
Näytelmä on hieno katsaus maamme lähihistoriaan, jonka monet meistä senioreista vielä elävästi muistavat. Hämmästyttävää on, miten vähän aikaa on kulunut siitä, kun monet elämää määrittelevät tavat, säädökset ja lait olivat päättäjien käsiteltävänä ja tänä päivänä asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Dokumentaarinen esitys perustuu autenttisiin lähteisiin.
Olimme 35 hengen joukolla teatterissa ja nautimme esityksestä.
Teksti Seija Laine
Kuva Kansallisteatterin kuvapankki