Oopperajuhlien kutsu oli kuultu ja matkaan lähdettiin Kiasmalta keskiviikkoaamuna, eikä vain meidän joukko, vaan myös toinen seniorimatkaajien bussi suuntasi samaan paikkaan. Matkalla pidettiin pieni tauko Lahdessa ja sitten Mikkeliin lounaalle.
Lounaspaikkamme Tertin Kartano on maineikas ruokapaikka myös maamme rajojen ulkopuolella. National Geographic -lehti nosti Tertin kartanon vuoden 2024 maailman parhaiden ravintoloiden listalle. Lehti valitsi maailmasta 21 ravintolaa, joihin kannattaa matkustaa makujen perässä.



Kartanoa isännöi jo neljättä sukupolvea Pylkkäsen perhe. 1600-luvulla perustetussa rusthollissa ja ratsutilalla on jo vuosisatoja viljelty maata, kasvatettu hevosia ja lampaita sekä pidetty lypsykarjaa. Vuosien varrella tilalla on toiminut jalostuslampola, oma meijeri ja jopa meijerikoulu. Tertin keittiössä onkin vuosisatojen ajan opittu valmistamaan laadukasta ruokaa kaikille hyvän ruuan ystäville. Saimme ennen lounasta pienen katsauksen kartanon historiaan. Aikaa oli myös katsella ympäristöä ja tehdä ostoksia kartanon puodissa.
Savonlinnaan saavuimme iltapäivällä ja majoituimme Sokos Hotellin mukaviin Apartementos-huoneistoihin. Illan suussa suuntasimme tietenkin Olavinlinnaan, joka tänä vuonna täyttää 550 vuotta. Olavinlinna on nykyisin maailman pohjoisin keskiaikainen linna.

Toista matkamme pääkohteista, Turandot-oopperaa seurasi viimeistä paikkaa myöten täysi katsomo. Paljon ylitystä kaikilta osiltaan – musiikki, orkesteri, lavastus, kuoro, ja ennen kaikkea maailmankuulut päätähdet – saanut esitys upeine aarioineen oli mahtava.
Linnassa oli helteisen sääjakson seurauksena melko kuuma, oopperajuhlien toimisto olikin etukäteen kehottanut ottamaan mukaan oman muovisen vesipullon ja viuhkan. Molemmille oli todellakin tarvetta.

Aamiaisen jälkeen bussin keula käännettiin kohti Heinävettä ja Valamon luostaria, joka kuuluu Suomen ortodoksiseen kirkkoon, joka puolestaan on Konstantinopolin patriarkaatin alainen. Saimme munkki Joonan opastuksella perinpohjaisen katsauksen sekä luostarin historiasta, muutosta Laatokalta Heinävedelle kuin nykypävästäkin. Esineistön laajamittaisen siirron vuonna 1940 vanhasta Valamosta Heinävedelle mahdollisti ankaran talven ansiosta muodostunut paksu jääkerros. Luostarissa asuu pysyvästi tällä hetkellä 16 munkkia, mutta runsas vapaaehtoinen talkooväki auttaa päivittäisissä askareissa ja erilaisissa työtehtävissä. Munkkien päätehtävä on rukouselämän harjoittaminen, päivät koostuvat hartaushetkistä, työnteosta, ruokailuista ja levosta. Työtä tehdäään kuutena päivänä viikossa.




Lounaan jälkeen ravintola Trapesassa meillä oli tilaisuus tutustua luostarin viininvalmistukseen isä Antonin johdolla, maistiaiset viinituvassa päättivät vierailumme.
Tutustuimme päivän aikana omin neuvoin myös taidenäyttelyyn ja luostarin kauppaan, josta mm. viinipulloja päätyi kotiin viemisiksi. Molemmat päivät olivat helteisiä, täynnä runsaasti monenlaisia elämyksiä.
Teksti Seija Laine
Kuvat Seija Laine ja Eva Salama

