Upea elokuinen päivä saatteli Sanomien Senioreita kulttuurimatkalle Tammisaareen ja Fagervikiin. Mielenkiintoiselle retkelle osallistui 25 senioria.
Tammisaaren vierailun aloitimme lounaalla ravintola Fyrenissä, joka sijaitsee upealla paikalla meren rannalla. Vilkas keskustelu maittavan lounaan äärellä, jossa oli tarjolla mm. herkullisia kaalikääryleitä, oli hyvä aloitus kulttuuripäivälle.
Toinen kohteemme Tammisaaressa oli nykytaiteenmuseo Chappe, joka on perustettu Albert de la Chapellen rakkaudesta Tammisaareen. Albert oli lääketieteellisen genetiikan professori ja hän halusi rahaston myötä edistää laadukasta taidetta, kulttuuria ja sivistystä Länsi-Uudenmaan ruotsinkielisessä ympäristössä. Hän sanoi: ”Tavoitteemme on, että museosta tulee upea, sanan parhaassa merkityksessä” ja sitä me saimme olla todistamassa. Itse koko rakennus oli suuri taideteos. Museo on valmistunut vuonna 2023 ja sen on suunnitellut JKMM Arkkitehdit, joka voitti vuonna 2019 järjestetyn suunnittelukilpailun.
Oppaamme Sarah opasti meidät taidenäyttelyyn. Hän kertoi samalla rakennuksesta ja Albert de la Chapellesta. Näimme mm. Perttu Saksa: Jussarö – Näkymätön metsä sekä Onnen saari – Önningebyn taiteilijasiirtokunta -näyttelyn ja kuulimme myös taiteilijasiirtokunnan elämästästä, joka sai alkunsa 1886. Esillä tauluja oli 14:ltä taiteilijalta mukana myös useita naisia, mikä oli harvinaista tuohon aikaan.
Kolmas kohteemme oli hyvin mutkikkaan ja mäkisen, keskiaikaisperäisen Suuren Rantatiereitin varrella sijaitseva Fagervikin rautaruukkikylä. Oppaamme Jarmo oli meitä vastassa ja kiersimme hänen opastuksella ruukkikylää. Kylä on perustettu jo vuonna 1646 ruotsalaisen Carl Billstenin toimesta. Ympärillä oli kaikki mitä toimiva ruukkikylä tarvitsi – vesivoima, meri kulkuväylänä ja suuret metsävarat. Isonvihan aikana 1700-luvulla toiminta kuitenkin hiipui ja rakennukset rappeutuivat. Vuonna 1723 ruukin toiminta elpyi Hisingin ruotsalaisveljesten toimesta. Fagervik on ollut saman suvun yhtäjaksoisessa omistuksessa siitä lähtien. Suomi liitettiin Venäjään 1809 ja ruukin toiminta vaikeutui, loppuen kokonaan 1903. Läkki- ja kattopellin valmistuksesta siirryttiin maa- ja metsätalouteen. Mielenkiintoista oli kuulla, että mm. Suomen ensimmäiset perunat viljeltiin täällä 1720-luvulla. Kaunista ruukkikylää ympäröi ranskalainen puutarha, englantilaistyylinen maisemapuisto ja laaja luonnonpuisto.
Vierailimme myös mm. alueen kauniissa punamullalla maalatussa kirkossa, joka on Suomen oloissa harvinainen yksityinen kirkko. Se on valmistunut vuonna 1737. Siellä on mm. Suomen vanhimmat toimivat pikku-urut, jotka on valmistettu Ruotsissa 1726. Kirkko toimii edelleen ja siellä pidetään mm. häitä.
Kyläraittien ympärillä on hyvin hoidettuja työläisten entisiä asuntoja, jotka ovat 1700- ja 1800-luvulta. Nämä rakennukset ovat edelleen käytössä ja niitä voi vuokrata. Oppaamme kertoi, että jonot niihin ovat jopa 15 vuotta. Fagervik on siis yhä elävä kylä kartanoineen ja vanhoine rakennuksineen.
Vierailun lopussa kävimme vielä pienessä museossa, jossa oli aikaisemmin tinaamo. Samassa rakennuksessa on kahvila, jonka terassilla nautimme kahvista ja valtavista, lämpimistä korvapuusteista. Vielä viimeiset hetket ruukkikylän tunnelmassa, kunnes kotimatka alkoi, päätepisteenä urbaani Kiasman pysäkki.
Teksti Tuire Härkönen
Kuvat Eva Salama ja Tuire Härkönen