Kuulakas lokakuun aamu aloitti Sanomien seniorien matkan kohti Turkua ja Paimiota. Bussimme ajoi läpi sumuisen Varsinais-Suomen ensimmäiseen kohteeseemme Turkuun ja Forum Marinumiin. Jaoimme ison ryhmämme, 30 henkeä, kahtia ja vuorollamme tutustuimme museon päänäyttelyyn sekä Suomen Joutsen museolaivaan.
Museo sijaitsee Aurajoen rannassa 1896 rakannetussa Kruununmakasiinissa, joka jo itsessään oli vaikuttava näky. Museo on perustettu vuonna 1999 sen jälkeen, kun Turun merenkulkumuseo ja Åbo Akademin Merihistoriallinen museo yhdistyivät. Oppaamme Milla kertoi päänäyttelyssä ”Töissä merellä” mm. sodanaikaisista merimiinoista, joita laskettiin sodan aikana yli 60.000 kpl lähimerialueelle. Miinat olivat pääasiassa senaikaisia kosketusmiinoja. Sodan jälkeen 1945-50 suurin osa miinoista raivattiin merestä ja siinä työssä ei valitettavasti onnettomuuksiltakaan vältytty. Tutustuimme myös purjelaiva Sigynin pienoismalliin. Itse laiva on ankuroituna Aurajoen rannalla.
Toinen Merimuseon kohde oli Suomen Joutsen, jonka Suomen valtio oli ostanut 1930 koululaivaksi. Laiva oli rakennettu ranskalaisella telakalla vuonna 1902. Kuulimme laivan historiasta ja sen purjehduksista maailman merillä aina sen alkuvuosista lähtien. Tutustuimme myös laivan esineistöön yli 100 vuoden ajalta. Oppaamme kertoi myös ankarasta hierarkiasta tuonaikaisissa laivoissa. Kuulimme mm., että mitä puolta kukin sai laivan kannella kulkea. Laivan kapteenilla oli suuri vastuu niin laivasta, rahdista kuin miehistöstä. Kapteenilla oli tietysti oma hytti ja merimiehillä yhteiset tilat alakannella. Siellä riippusängyt oli sijoiteltu vieri viereen kahteen kerrokseen.
Aurajoessa on telakoitunut useita historiallisia aluksia ja niihin tutustuminen vaatisi useamman käynnin, niin kuin näyttelyihin tutustuminenkin. Saimme kuitenkin lyhyen läpileikkauksen museoalueesta ja useammalle heräsi ehkä ajatus, että tänne palaan.
Maukkaan kotilounaan nautimme ravintola Göranissa, joka sijaitsi samassa rakennuksessa Merimuseon kanssa.
Merellisistä tunnelmista matkamme jatkui Paimioon ja Aino ja Alvar Aallon suunnittelemaan tuberkuloosiparantolaan. Sen päärakennus valmistui 1929-1933.
Myöhemmin rakennukseen lisättiin mm. lääkärien ja hoitajien asuntoja ja kaksikerroksinen leikkaussiipi. Aallon pariskunnalla oli rakennusta suunniteltaessa lähtökohtana, että myös itse rakennus toimisi parantavana elementtinä. Sijainti kauniin mäntymetsän suojissa antoi hyvät puitteet terveelliselle hengitysilmalle, niin kuin tuohon aikaan ajateltiin.
Oppaamme Ilona kertoi asiantuntevasti rakennuksen historiasta ja elämästä siellä. Aallot suunnittelivat parantolan värimaailman niin, että siinä olisi rauhoittavia, mutta myös piristäviä elementtejä. Tästä esimerkkinä oli mm. kirkkaan keltaiset porraskäytävät. Ruokailutila, lukusali sekä lukuisat potilashuoneet, olivat myös suunniteltu niin, että tuberkuloosiin sairastuneet henkilöt niissä viihtyisivät. Huonekalujen suunnittelussa näkyi myös niiden tarkoituksenmukaisuus parantolan käyttöön, esim. Paimio-tuoli, jota valmistetaan edelleen. Myös parantolan muut huonekalut, lukuisa esineistö ja laaja valaisimien määrä, oli suunniteltu niin, että hygieniataso pysyi hyvänä. Oppaamme kertoi, että myös täällä parantolassa henkilökunnalla oli ankara hierarkia ja kuri. Kuri ylettyi myös potilaisiin, jotka saattoivat viettää hyvinkin pitkiä aikoja hoidettavana. Minimiaika oli yleensä kahdeksan kuukautta. Mm. naisten ja miesten potilashuoneet olivat eri kerroksissa. Kuitenkin yhteistä
aikaa oli puolitoista tuntia päivässä, jolloin saatoit ”lumpustella”, niin kuin yhdessä mäntyisessä luonnossa kävelyä tuolloin kutsuttiin. Rakennuksessa on myös iso parveke, jolla potilaat tekivät hengitysharjoituksia jopa viisi tuntia päivässä. Pakkasraja oli -15 astetta. Mielenkiintoista oli kuulla ja nähdä kuvia parantolan senaikaisista hoitomuodoista.
Tuberkuloosisairaalan toiminta päättyi 1986 ja sairaalakäyttö loppui kokonaan vuonna 2015. Nykyisin Paimion Parantolan toiminnasta vastaa Paimion parantolan -säätiö, jonka omistaa vuonna 2020 perustettu Paimion parantola Oy. Isossa kiinteistössä ja sen irtaimistossa riittääkin paljon huollettavaa. Varoja tähän saadaan mm. tapahtuma-, kokous- ja majoituspalveluista.
Kahvihetken jälkeen alkoi auringon saattelemana bussimatkamme takaisin Helsinkiin. Mielenkiintoinen päivä päättyi kello 18 mennessä bussimme saapuessa lähtöpisteeseen Kiasman eteen.
Teksti ja kuvat Tuire Härkönen